Blogi

Jossakin työtilanteessa voi tuntua, että tässä on jotain outoa ja tätä on syytä välttää. Kyse on negatiivisesta oppimisesta tai negatiivisesta tietämisestä. Sillä on paikkansa myös työnohjaajan käyttöteoriassa.
Luultavasti monet meistä työnohjaajista pohtivat varsinkin tiettyjen haastavien työnohjausten jälkeen, että ehkä ei olisi kannattanut työskennellä työnohjauksessa tai työnohjausprosessissa aivan sillä tavalla kuin tuli tehtyä. Esimerkiksi jokin interventio ja työtapa ei toiminutkaan juuri
siinä tilanteessa tai sen ryhmän kanssa. Olisiko kannattanut toimia toisin? Mitä vaikutuksia toisin toimimisella olisi ollut ohjaukseen ja ohjattaviin? Tällaiset huomiot ja pohdinnat liittyvät ns. negatiiviseen oppimiseen ja negatiiviseen tietämiseen.

Tällainen pohdinta on työnohjaajan tärkeää itsereflektiota, mikä usein jo käynnistyy automaattisesti työnohjauksen aikana ja varsinkin työnohjauksen päätyttyä. Alamme tutkia ja pohtia mielessämme työnohjaukseen liittyviä kokemuksiamme ja mielemme pyrkii tuomaan kokemusten tarkastelun rinnalle toisin toimimisen vaihtoehtoja.
Oman toiminnan reflektointi ja sanallistaminen työnohjauksen jälkeen on keino kehittää omaa toimintaa. Se on myös ohjauksellisen tiedon prosessointia. Näinhän tapahtuu työnohjauksen työnohjauksessa.

Käsitykseni mukaan negatiivista oppimista tai negatiivista tietämistä ei ole käsitelty juurikaan työnohjauksen kontekstissa, tuskin virheistä oppimistakaan. Haastankin työnohjaajat muistelemaan ohjauksia, jotka ovat olleet oman käyttöteorian kehittymisen kannalta arvokkaita kokemuksina ja tilanteina. Työnohjaajan työnohjauksista saamat kokemukset ovat moninaisia. Niihin liittyy sekä vähemmän mukavia että ilon ja onnistumisen tunteita kuten kuuluukin; työnohjaus on toimintaa ja työtä, jossa tunteet ja tunnekokemukset ovat aina läsnä. Tunteet opastavat ihmistä päätöksenteossa ja valinnoissa. Tämä ei tunnu hyvältä; tämä näyttää toimivan ja tuntuu itsestä ja ohjattavistakin
hyvältä.

Usein kuulee sanottavan, että kokemus opettaa ihmistä. Kokemuksella on arvonsa, mutta ihmiset eivät aina suinkaan opi kokemuksistaan. Tutkimuksista tiedämme, että pitkä ja yksipuolinen työkokemus ei aina suinkaan kehitä osaamista tai asiantuntemustakaan (esim. Ericsson 2006).
Näin saattaa käydä myös työnohjaajalle. Isoja muutoksia omiin työnohjaustapoihinsa ei ymmärtääkseni pidä tehdä, jos työnohjauksen asiakkaat ovat pääosin tyytyväisiä ja työnohjaajan oma ohjauksen käyttöteoria tuntuu ohjaajasta
itsestäkin hyvältä ja hän kokee sen toimivan. Silloin kannattaa vaan luottaa ajatukseen: tee sitä mikä toimii.
Toki tietty valppaus, kokeileva asenne ja luovuus ovat hyväksi niin työnohjauksessa kuin missä tahansa työssä. Myös intuitioon kannattaa usein luottaa. Sen on havaittu liittyvän osaksi kokeneiden asiantuntijoiden toimintaa ja myös ohjaustilanteissa.

Kirjoitus on kokonaisuudessaan luettavissa Osviitta lehdessä 2/2022, s. 30-31